Lähiaikoina olen muistellut menneitä. Elokuu on sattunut olemaan muutoksien aikaa jo lapsesta asti kun koulut alkoi kesäloman jälkeen ja siirtyi luokka-asteesta toiseen.

Ylä-asteelta lähdin vaihto-oppilaaksi ja vietin ensimmäisen ja ainoan lukiovuoteni 2012-2013 Itävallassa Alppien ympäröimänä. Palasin vaihtovuoden jälkeen Suomeen ja menin Lappiin työharjoitteluun. 18. syntymäpäivänä mielessäni ei ollut alkoholi tai tupakka vaan menolippu takaisin ulkomaille (täysi-ikäisyys tarkoitti, että ei tarvinnut kysyä enää lupaa vanhemmilta). Kesällä 2014 käytin opintolainani lentolippuun ja lähdin au pairiksi Dubliniin, Irlannin pääkaupunkiseudulle. Keskeytin opinnot ja aloitin nomadielämän.

Moneen vuoteen en tiennyt mitä olin ja halusin, harhailin Euroopassa ja Etelä-Afrikassa etsimässä vastauksia. Joskus oli palkallinen työ jotta sain säästettyä rahaa lentolippuun toiseen maahan ja välillä olin vapaaehtoisena hostellissa, että sain ilmaiset aamumurot ja katon pään päälle. Elämä ilman “sosiaalista” mediaa oli yksinkertaista ja kaunista. Kaikki tuntui olevan aitoa ympärillä ja elävän siinä hetkessä. 

Kirjoitin aikanaan blogia kun blogit oli pinnalla ennen Instagramia ja Suomessa ei ollut vielä ammattibloggaajia ja somevaikuttajia. En ole moneen vuoteen julkaissut sisältöä nettiin, mutta olen ollut somen kuluttaja, katsonut muiden tekemisiä ja saanut – en vittu mitään – aikaiseksi. Näillä voimasanoilla aloitan nyt blogin ja keskityn omaan tekemiseen ilman että googletan miten joku muu asian tekisi ja miksi mun pitäisi tehdä samoin. 

Tämä (elokuu) on nyt sitä muutoksen aikaa. Tervetuloa lukemaan ulkosuomalaisen elämästä Skotlannissa!